masku-vaakuna mynamaki-vaakuna naantali-vaakuna vehmaa-vaakuna taivassalo-vaakuna mtkvs-99 VELHO-164

Elämää Mynälahdella

 

 

Historian havinaa

Entisajan elinkeinoja

D.SuojelualueetMynälahden alueella harjoitettiin monenlaisia elinkeinoja. Maatalous, karjan ja lampaiden kasvatus sekä kalastus olivat tärkeitä elannon lähteitä. Lampaat vietiin saarille kesäksi laiduntamaan ja ne saivat viettää aikansa saarella vapaasti vaellellen. Kauppias myi kaupungista tuotuja ylellisyyksiä kuten karkkia kaupassaan ja puuseppä teki puutöitä verstaassaan. Tärkeää lisätuloa saatiin myös marjastamalla ja sienestämällä.

Karjan- sekä lampaankasvatus oli Mynälahden talonpojille tärkeä tulonlähde. Kesäisen laidunnuksen lisäksi talven rehuja kerättiin mm. niittämällä rantavedestä järviruokoa talkoilla. Järviruokoa myös istutettiin, jotta niitettävää olisi enemmän. Mynälahdella kiersi myös maitovene, joka keräsi laitureiden päihin jätetyt maitotonkat myyntiin. Hyvinä rospuuttoaikoina maidosta kirnuttiin jopa voita oman talon käyttöön ja muillekin myytäväksi.

Karjan- ja lampaiden laidunnuksen myötä saarille ja rannoille muodostui erilaisia elinympäristöjä kuten rantaniittyjä ja hakamaita. Vuosisatojen laidunnuksen myötä näille alueille kehittyi myös oma lajistonsa. Nykyään laidunnus on vähäistä ja syntyneet laidunalueet ja niiden rikas eliöstö ovat vaarassa kadota. Siksi osalla alueista näitä ns. perinnebiotooppeja pyritään ennallistamaan ja säilyttämään.

Vehmaan graniitti oli yksi alueen vientituotteista ja sitä kuljetettiin aina Saksaan asti. Graniitin kuljettamiseksi Kerton saaressa oli rautatie, joka kuljetti graniitinlohkareet satamaan laivattavaksi. Rautatie purettiin  vuonna 1970. Vehmaan graniitti on edelleen arvostettu myyntituote.

Mynälahden lähettyvillä sijaitsi myös suuri tehdas, jossa valmistettiin rasvaa margariineja varten. Rasva tuotettiin keittämällä kalaa ja sillin päitä. Huhun mukaan kattilaan tipahteli aika ajoin myös tehtaassa juoksennelleita rottia. Rasvatehdas purettiin 1970-luvulla.

Mynälahdella oli myös jonkin verran metsätöitä ja suuriakin metsänraivaus savottoja järjestettiin aika ajoin. Tärkeää oli, että savottoja ei tehty lintujen pesimäaikaan. Kerran eräässä saaressa järjestettiin talvella suuri savotta. Kesällä, lintujen parhaaseen pesintäaikaan, risut poltettiin. Suurin osa saarella pesineistä linnuista hävisi. Paikalliset eivät hyväksyneet tapahtunutta ja savotan järjestäneet saivat kuulla kunniansa.

 

Arjen ratkaisuja

Ennen niin sanottujen modernien mukavuuksien maailmanvalloitusta Mynälahdella turvauduttiin monenlaisiin kekseliäisiin arjen ratkaisuihin. Sähköt tulivat saaristoon ja etenkin saarille suhteellisen myöhään ja ensimmäinen puhelin tuli Livonsaareen 1910-luvulla. Tarjolla ei myöskään ollut juoksevaa vettä.

Saariston jääkaappina toimi talvella jäästä sahatut lohkareet, jotka peitettiin hyvin eristävillä sahanpuruilla. ”Jääkaapissa” säilytettiin pilaantumiselle alttiita tuotteita kuten lihaa ja voita. Jääkaappi säilytti toimintansa pitkälle kesään, sillä sahanpurut estivät hyvin jäätä sulamasta.

Juoma- ja ruokavettä otettiin paikoitellen vielä 1940-luvullakin puhdistettuihin kallionkuoppiin sataneesta vedestä. Mynälahden saarissa oli myös muutamia lähteitä, joista saatiin juomavettä. Myöhemmin vedet otettiin itse rakennetuista pintavesikaivoista. Nykyään puhtaampaa vettä tarjoavat porakaivot ovat yleistyneet eikä pintavesikaivoja juuri käytetä juomaveden hankkimiseen.

Jo ennen sotia radio oli yleinen Mynälahden taloissa. Koska sähköä ei koteihin vielä tullut, radio toimi akulla. Akku piti aika ajoin käydä lataamassa ja akkua lähdettiin viemään pitkiäkin matkoja, sillä latauspaikkoja oli harvassa. Askaisissa sijaitsi yksi latauspaikoista.

 

Arpajaiset

Arpajaiset olivat yleinen tapahtuma Mynälahdella. Arpajaisten päätapahtumana olivat nimensä mukaisesti arpajaiset, mutta ohjelmassa oli niin laulua kuin tanssiakin. Lapsille oli tarjolla ongintaa sekä kaupunkilaisherkkua Coca-Colaa. Arpajaiset olivat usein hyväntekeväisyystapahtuma.

 

Saariston hautajaiset

Saariston hautajaiset olivat kaunis tapahtuma. Hautajaisiin osallistuivat niin vainajan lähiomaiset kuin kaikki lähisaartenkin asukkaat. Hautajaissaattue koostui arkkua kuljettaneesta silakkaruuhesta sekä muiden hautajaisvieraiden veneistä. Hautajaisiin kuului myös mm. virren laulua.

Arkun kanssa samassa ruuhessa olivat yleensä vainajan lapset. Arkkua kuljettanut ruuhi koristeltiin kesäisin koivunoksilla ja muutoin kuusenoksilla. Joskus arkkua kuljettanutta silakkaruuhta vedettiin moottoroidulla meriläisveneellä.

 

Talkoot

Talkoohenki oli vahva entisajan Mynälahdella. Talkoita järjestettiin erilaisista syistä ja kaikkia autettiin vuorollaan.

Ruo’onniittotalkoissa järviruokoa niitettiin urakalla kotieläinten ja karjan talvirehuksi. Ruokoa niitettiin silakkaruuhista. Vielä 1950-luvulla järviruokoa istutettiin Mynälahden rannoille karjan rehuksi, kun nykyään järviruokoa on rannoilla aina riesaksi asti.

Perunannostotalkoot olivat jokavuotinen ja yleinen talkootapahtuma, jossa perunat kuokittiin maasta säilöön talven varalle. Vasta 1960-luvulla Mynälahdelle tuli ensimmäiset traktorit, jotka helpottivat perunannostoa huomattavasti.

Pärekattotalkoot olivat oikea juhlatapahtuma, jossa talkoilun lisäksi oli tapana viettää kunnon ryyppyjuhlat. Pärekattoon tarvittavia päreitä valmistettiin lähituotantona esimerkiksi Vähämaan saaressa, jossa oli pärehöyläämö.

 

Kulkuyhteydet

Saaristolaiseen tapaan vesi on ollut Mynälahden asukkaille tärkeä matkareitti. Kesäisin veneillä kuljettiin saarilta toisille, käytiin marjassa ja tehtiin kauppamatkoja. Talvisin jäätä pitkin hiihdettiin ja käveltiin mm. kouluun tai pilkille.

Mynälahden saarilla asuneiden lasten koulumatkat olivat paikoitellen hankalia ja keliriippuvaisia. Kesäisin koulumatkat soudettiin soutuveneellä ja talvisin kuljettiin hiihtäen, potkukelkoilla tai kävellen. Myös kirkossa käytiin usein veneillä ja Mynälahdella oli myös muutamia kirkkoveneitä, joihin mahtui monta soutajaa. Kirkkopakon aikaan joka talosta oli määrä lähettää osallistuja kirkon jumalanpalvelukseen säässä kuin säässä.

E.ElMynahdella 2Vuonna 1889 Mynälahdella alkoi liikennöidä höyrylaiva, joka kiersi alueen satamat 1-2 kertaa viikossa. Höyrylaiva kuljetti niin ihmisiä, tavaroita kuin karjaakin. Höyrylaivaliikenne loppui vuonna 1939, kun Livonsaaren silta valmistui, eikä laiva enää päässyt kulkemaan. Sitä ennen Mynälahdella ehti kulkea mm. ”Kivimaa”, ”Rautila” sekä ”Louhi” ja ”Louhi 2” nimiset höyrylaivat.

Kauppamatkat Turkuun tehtiin joko maa- tai vesiteitse. Matkat kuljettiin esimerkiksi hevoskärryillä tai myöhemmin linja-autolla. Hevosreittien varrella sijaitsi kestikievareita, joissa niin hevoset kuin kuljettajatkin saivat ruokaa ja juotavaa. Laivaliikenne Turkuun kulki Mynälahdesta Aurajokea pitkin aina Turun torin tuntumaan.

Vesillä liikkuminen ei ole riskitöntä ja myös Mynälahdelta tunnetaan hukkumistapauksia. Ihmisiä on hukkunut mm. pilkkiretkellä heikkoihin jäihin. Alkoholi on ollut osasyynä joissakin hukkumistapauksissa.

 

Kalastus entisaikaan

Kalastus oli entisaikaan yksi Mynälahden pääelinkeinoista. Kalaa pyydettiin myytäväksi sekä omaan ruokapöytään. Keväisin verkkoja saattoi Mynälahden vesissä olla tuhansia ja kerrallaan oli mahdollisuus nähdä viitisenkymmentä tervavenettä kalastamassa. Moottoroidut veneet olivat harvinaisia ja kalaan jouduttiin soutamaan pitkiäkin matkoja.

Lahna ja silakka olivat tärkeitä pyyntikaloja, mutta myös esimerkiksi haukea, madetta ja ankeriasta pyydettiin. Pyyntivälineinä olivat mm. verkot, nuotat sekä pitkä siima. Verkoilla pyydettyä kalaa säilytettiin veden alla pidettävissä sumpuissa, jotka oli usein valmistettu puusta. Sumpuissa kala pysyi kauemmin hengissä ja täten tuoreempana pidempään.

Lahna oli yksi Mynälahden pääsaaliista vielä 1970 - 1980 luvuille saakka. Lahnoja pyydettiin verkoilla sekä esimerkiksi talvella nuottaamalla. Lahna oli arvokas kala jota kannatti pyytää ja myydä eteenpäin. Lahnoja kärrättiin maitokärryissä linja-auto pysäkille, josta lahnat pakattiin linja-autoon. Linja-auton kyydissä lahnat kuljetettiin Turun suureen kaupunkiin myytäväksi.

Lahna ja lahnankielikeitto olivat myös Louhisaaren linnassa asuneen Mannerheimin herkkua. Louhisaaren kartanolinnan omistamien kalavesien vuokrana olikin 200 lahnankieltä vuodessa. Kalavedet vuokrannut kalastaja Otto Ranta toimitti kartanolinnaan lahnankieliä, mutta muut osat lahnasta hän sai pitää.

Silakkarysät olivat 1900-luvulla hyvinkin yleinen näky Mynälahdella ja niitä saattoi olla vesillä useita satoja kerrallaan. Rysistä silakat kauhottiin haaveilla silakkaruuhiin tai suurempiin meriläisveneisiin. Silakkaa syötiin itse sekä säilöttiin talvenvaralle, mutta suuri osa meni myös myyntiin.

Kalastus tuotti myös sivuelinkeinoja, vaikka suuri osa kalastukseen tarvittavista välineistä tehtiinkin itse. Ainoastaan verkkoihin käytetty puuvilla ja myöhemmin nailon ostettiin ulkopuolisilta. 1950-luvulla järjestettiin kalastusneuvontaa sekä esimerkiksi silakansäilöntäkursseja.

Taivassalon Ihattulanrannassa oli tukkukauppa, joka vastaanotti kalastajien pyytämää silakkaa. Silakka kuljetettiin Ihattulaan meriläistyyppisillä veneillä silakkalooseissa tai pienemmillä silakkaruuhilla. Usein meriläistyyppiset veneet vetivät myös pientä maksua vastaan ruuhia perässään.

Silakkaa toimitettiin myös Turun Osuuskaupan silakkasuolaamoon, joka oli toiminnassa 1945–1958. Suolaamo sijaitsi Keräsaaressa, johon ei ollut ollenkaan yhteyttä maitse. Suolaamo vastaanotti silakkaa aina jäittenlähdöstä juhannukseen saakka.  Suolattu silakka myytiin eteenpäin paikallisesti valmistetuissa Lempisaaren nelikoissa. Suolasilakkaa valmistettiin myös kotona ja sitä säilytettiin tiinuissa rantapuoreissa.

Silakkaa myös kuivattiin myytäväksi. Rantakalliot harjattiin puhtaaksi roskista ja silakat levitettiin kallioille kuivumaan. Silakan kuivatuksen aikaan rannoilla haju oli kammottava etenkin sateen yllättäessä. Lokkeja parveili kallioilla helpon saaliin houkuttelemina. Lopulta kuivanneet silakat kerättiin ja myytiin eteenpäin.

1940-50 -luvuilla Petriuslinin troolari osti elävää kalaa Mynälahden kalastajilta ja kuljetti kalan tuoreena myytäväksi Turkuun Aurajokea pitkin. Samalla troolarin kyydissä salakuljetettiin myös pirtua, joka oli Suomeen salakuljetettu Virosta ja Puolasta.1950 – 60 luvuilla toiminut yritys nimeltä Auran kala haki taloilta kalaa, kurkkua, sieniä, marjoja ja muita vihanneksia myytäväksi eteenpäin.

 

Nykypäivän tuulia

Kalastus nykyään

Vapaa-ajan kalastus on Mynälahdella suosittu harrastus, mutta myös ammattikalastusta on jonkin verran. Suurin osa kalastusveneistä on moottoroituja ja soutuveneillä liikutaan yleensä vain oman mökkirannan tuntumassa.

E.KalastusAmmattikalastajat pyytävät nykyään kalaa mm. suurten rysien ja verkkojen avulla. Kalastajilla on usein suuret veneet ja esimerkiksi rysistä saalis imetään moottoroiduilla laitteilla suoraan veneeseen. Osa kalasta menee myyntiin lähikauppojen kalatiskeille, mutta kalaa pyydetään jonkin verran myös Venäjän ja Baltian markkinoille.

Vapaa-ajan kalastus on kasvattanut suosiotaan ja kalaa pyydetään niin onkimalla, verkoilla kuin esimerkiksi pilkkien ja heittovavalla. Vapaa-ajan kalastajat havittelevat usein ahventa, haukea ja kuhaa. Myös made on haluttu saalis, mutta made saaliit ovat Mynälahdella pienentyneet kenties madekannan heikentymisen takia.

Mynälahdella Tuomonkarit ovat yksi suosituimpia kuhanpyyntipaikkoja Mynälahdella ja ne ovatkin tarjonneet hyvät kuhasaaliit. Parhaimpaan pyyntiaikaan alueella on jopa yli 60 venettä kuhaa pyytämässä. Tuomonkarit ovat kuitenkin myös tärkeä kuhien kutualue ja runsas kalastus juuri tällä alueella saattaa heikentää kuhakantaa tulevaisuudessa. Ongelmana ovat etenkin ne kalastajat, jotka määräyksistä huolimatta pyytävät alimittaista kuhaa.

Kuhalle asetetun alamitan tarkoituksena on varmistaa, että pyydettävä kuha olisi ehtinyt ainakin kerran eläessään kutea ja jatkaa sukua. Alamitalla pyritään suojelemaan kuhakantaa. Kuhakanta saattaa pienentyä merkittävästi, mikäli alamittaista kuhaa määräyksistä huolimatta pyydetään.

 

 

Kesä Mynälahdella

Kesäisin Mynälahden rannat täyttyvät mökkeilijöistä ja lomailijoista. Kesätorit ja erilaiset kesätapahtumat valtaavat kylät. Tarjolla on paljon herkkuja lähipelloilta; on varhaisperunaa, punaisia mansikoita sekä makeita herneitä. Mynälahtea sivuaa myös suosittu Saariston rengastie, joka vetää etenkin kesäisin puoleensa niin pyörä- kuin automatkalaisiakin.

Rantamökkien suosion kasvulla on myös haittapuolensa. Suuri osa Mynälahden rannoista on nykyään enemmän tai vähemmän hoidettuja mökkirantoja laitureineen ja nurmikkoalueineen. Myös suuri osa saarista on mökkien valloittamia. Hoidetut rannat eivät välttämättä tarjoa Mynälahden eliöstölle niiden tarvitsemia elinympäristöjä ja luonnon monimuotoisuus saattaa kärsiä. Tilannetta pahentavat rantojen ruoppaukset, joissa rantaa kaivetaan ja muokataan mökkiläisille sopivammaksi.

 

 

 

Lähteet

Hannu Saarinen, haastattelu

Riista ja kalataloudenlaitos: Kuha: http://www.rktl.fi/kala/tietoa_kalalajeista/kuha/