Mynälahdella on mielestäni jo pitkän aikaa keväisin ollut aivan liikaa rysäkalastusta. Konehaavilla nostetun kalan lajittelu ei varmasti ole kovin helppoa. Myös aika varmaakin on, että matalaan veteen ylimitoitetut alukset valtavine lasteineen, potkurit pohjan lähellä jauhaen irrottavat vanhaa historiaa – sedimenttejä pohjasta. Vesi sameutuu. 

Viime keväänä isot alukset eivät tulleet heti jäiden lähdettyä. Moni kysyi, miksi vesi on näin kirkasta? Mutta kului viikko, ja… Kestävätkö paikalliset kalakantamme? 

Mynälahti oli varmasti vuosisatoja merkittävä silakan kutu-alue. Mutta miten onkaan, tuleeko silakkaa enää jokaisena keväänä lahdelle? Kasveista sen verran, että esimerkiksi kotisaareni ympäriltä järviruoko on jo jostakin syystä hävinnyt melko paljon.  Uusi tulokas lahtemme matalissa poukamissa on tähkä-ärviä, joka leviää salamavauhtia. Ahvenvita häviää kovaa vauhtia. 

20 vuodessa on veden syvyysnäkyvyys pudonnut kahdesta metristä maks. 60 senttimetriin. Kirkkainta on elokuussa. Mittaan Mynälahdelta ja Rouhunaukolta virallisella syvyysnäkölaitteella. Pohjamuta on viime vuosina alkanut haista erittäin voimakkaasti (kesät – talvet). 

Kilkkejä en ole ainakaan kahteen vuosikymmeneen nähnyt yhtä ainoaa kappaletta. Tilalle ovat tulleet liejutaskuravut, jotka lisääntyvät valtavaa vauhtia. Toisena tulokkaana on ripsikello, löysin sen vuonna 2016. Kyseessä on lika- ja jätevesissä elävä mikrobinen pieneliö, joka ei kuulu mereen. Syksyllä, kun veden lämpö laskee n. +11 asteeseen verkossa on miljardeja ripsikelloja. Jo parikymmentä vuotta kokonaan poissa on ollut hauru/rakkohauru/rakkolevä. Joskus ylimitoitettujen alusten potkuvirrat nostavat muumioitunutta haurua verkkoihin.  

Vähän tarkemmin Mynälahden kalakannoista,Mynälahdella ovat kautta vuosisatojen kuteneet ainakin: silakka, norssi, vimpa, lahna, ahven, hauki, made ja kuha. Siis tärkeää kutualuetta. Jos vedetään raja Taivassalon Ihattulasta Livonsaaren Vohlaan ollaan kai sisäsaaristossa. Asuttuja saaria minun muistini aikana ovat olleet: Seiso, Paavasen kari, Sikkaluoto, Torni, Niittyluoto, pienempi Niittyluoto, Lehtinen, Kerto, Vähämaa, Mämmi, Taipalus, Korkealuoto, Keräsaari, Rahkio ja Kärmäläinen.  

Perinnekalastusta on harjoitettu kaikilla saarilla. Aina 80-luvun puoliväliin tärkein kaupallinen kala oli lahna. Sitten mm. paikallinen valtalehti julisti Lahnan roskakalaksi. Suomen kansa alkoi jonottamaan ”pullavaa” kirjolohta. 

Muistan vielä nimeltä 80 Mynälahden kalastajaa. Ympärivuotisia asukkaita muistan parhaimmillaan 123 henkeä. Nyt kalastusta hallitsee yhden henkilön masinoima ylettömän runsas rysäkalastus. Kestääkö kalakannat? Kestääkö vesistö? Veden tila huononee koko ajan. 

Äärettömän pahana asiana pidän runsaan merimetso-kannan pesiytymistä Mynälahdelle. Koko maamme historian kannalta merkittävän Louhisaaren kartanon edustan saaret linnut ovat tuhonneet. Pesimäalueella sijaistee Saaristomeren merkittävin kuhankutupaikka. No, pesimäaikana ruokaa riittää. Tiedän ainoastaan yhden kalataloustoimittajan ottaneen asiaan kantaa. Valitettavasti hänkin jäi eläkkeelle. Pesimäalueen välittömässä läheisyydessä sijaitsee myös kahden kunnan virkistäytymisalue, rantasauna ja uimaranta. Lasten uimakoulua alueella on pidetty vuosikymmeniä. 

Huomattava osa vanhan Askaisten kunnan alueen maatilamatkailusta toimii välittömässä läheisyydessä. Lähellä toimivat myös museo ja ravintola. Eräs Askaisten vanhimmista, kauniisti rakennetuista mökkiyhdyskunnista on vieressä- Merkittäviä asukkaita ovat olleet mm. taiteilijaveljekset Lehtimäki ja taitelijaprofessori Nikolai Lehto. 

Edellä kuvaamani sisältää paljon historiaa, muistoja, elettyä elämää. Nyt mustat linnut ajavat kaiken ohi. Niitä kauniita saaria ei enää ole! 

Pari mieltäni vaivannutta asiaa: Silloin, kun Luonnonmaan asuntomessujen kiinteistöjä rakennettiin, alueen pintamaa ajettiin Mustalahden tien varteen jyrkkään hiekkapohjaiseen rinteeseen, satoja kuormia. Siellä ovat puut osin kuolleet pystyyn. Varmasti myös valumia on tullut. Askaisiin on tehty kallioon valtava lietelanta-säiliö. Lantaa on ajettu naapurikunnista. Pellot kyllä tarvitsevat lantaa, mutta miksi ihmeessä levitys on tapahtunut usein syyssateiden aikana? 

Tästä päivästä en tiedä, mutta varmaa on, että Biovakka (Vehmaa/Kalanti) on laskenut vuosikymmeniä valtavan määrän pesuvettään (Suomen puhtainta) Mynälahteen. Karjaportinoja/Puttaanjoki/Pihlavanaukko = Mynälahti. 

Muuten, jos joku haluaa tutkia valtavan lossimaisen kalastusaluksen irroittamat vanhat sedimentit, on helppo todeta viistokaukoluotaimella. Näkee kyllä ihan katsomattakin.  

Olen syntynyt Kärmäläisten saaressa. Kansakouluni kävin saarelta lähes kaikkia kevytkulkuneuvoja käyttäen. 60-luvun lopulla lähdin Pirkanmaan pääkaupunkiin koulun penkkiä kuluttamaan. Tein pitkän kierroksen ravintola-alan eri tehtävissä. Mutta saaristo ja kalastus ovat aina olleet lähellä sydäntä. Vapaa-päivinä kävin usein jelppaamassa vanhuksia ja velimiestä kalastuksessa. Vuonna -76 rakennutimme kotisaareen Kärmäläisiin tuiskun kestävän torpan, jossa pääsääntöisesti asuimme.  Ehkä noin 11000 vuorokautta olen viettänyt Mynälahdella, aina veden ja luonnon tilaa seuraten. Huonoon suuntaan ollaan menty, vieläpä kovalla vauhdilla.  

Sisäsaariston helmi – Mynälahti sairastaa. Asioiden pitäisi alkaa kiinnostaa kaikkia. Syrjästä katselu ja voivottelu eivät auta.  

Vielä pari entisen ajan saastuttajaa: 

Noin vuosina 1944-1959 Taivassalon Keräsaaressa Yttyrin niemessä (Livonsaarta vastapäätä) toimi Turun Osuuskaupan silakansuolaamo. Silakat suolattiin Lempisaaren puuastiatehtaan erikokoisiin astioihin ja markkinoitiin. Perkuujätteet hävitettiin kaatamalla mereen. Jätettä oli paljon.  

Silloin kun saaristo oli asuttu kasvatettiin eri juureksia ihmisille ja karjalle. Kasvituholaismyrkkynä käytettiin DDT:tä ja Bladania. Niitä kylvettiin suojeluun runsaasti. Sateet liottivat niistä varmasti omat mausteensa lahtemme pohjaan. DDT kiellettiin –70 luvun alussa. Bladania käytetään vielä lievemmässä muodossa.  

Melusaasteesta: kuunnelkaa matalaan veteen ylimitoitettujen alusten ääntä. Miltähän se tuntuu pinnan alla? 

PS. Olen kertonut jossakin yhteydessä esimerkkinä järkevästä toiminnasta. Matti Nieminen on padonnut “pahat ojat” kastelualtaiksi. Hän kierrättää ravinteita viljelyksillä, ei laske niitä mereen. Pienistä pisaroista kasvaa suuri joki.  

-Hannu Saarinen