Mynälahti on Saaristomeren kalastuksen sydän
Airisto-Velkuan kalatalousalueen toiminnanjohtaja Timo Saarinen on seurannut Mynälahden muutoksia yli 15 vuoden ajan. Vuodesta 2008 asti hän on toiminut Airisto-Velkuan kalatalousalueen johdossa. Saarinen kertoo työtehtävien olevan monipuolisia ja vastaanotettujen puheluiden sanelevan pitkälti päivän työt: “Kun aamulla töihin tullessa on usein suunnitelmia ja työlistoja, en muista olisivatko nämä koskaan toteutuneet”, hän naurahtaa. Työtehtävät sisältävät kalastuksen valvontaa, osakaskuntien kokouksia ja hankkeiden suunnittelua, sekä usein vesialueiden omistuksiin ja kalastuksiin liittyviä käytännön ongelmien ratkomisia. Saarisella on vahva kiinnostus kalastuksen ja vesialueiden tulevaisuutta kohtaan. ”Tässä työssä oppii joka päivä uutta”, Saarinen toteaa, ”ja se on parasta.”
Kalastajien arki ennen ja nyt
Ennen sotia Mynälahdella kalastettiin jo verkoilla ja rysillä. Saarinen kertoo joitakin vuosikymmeniä sitten Mynälahdella kalastaneen samanaikaisesti jopa 80 ammattikalastajaa. Nykyään lahdella toimii vakituisesti noin 10 kalastajaa. Keväällä norssin eli kuoreen kalastuskauden aikaan kalastajamäärä tuplaantuu.
Mynälahden kalastus nojaa edelleen samoihin perinteisiin välineisiin kuin vuosikymmeniä sitten: rysiin ja verkkoihin. Vielä 2000-luvun alussa raskaita paanurysiä laskettiin veteen monen miehen voimin. Nykyään paanurysiä näkee enää harvakseltaan ja rysät asetetaan pyyntiin ja paikoilleen ankkurein. Kalastus on nykyisin myös huomattavasti koneistetumpaa. Tekniikka on kehittynyt paanurysistä, ja esimerkiksi hylkeenkestävät materiaalit, sekä kevyemmät ankkuriratkaisut ja ponttonit rysissä ovat helpottaneet kalastajien arkea. ”Uudenlaiset pohjarysät ovat virityksen osalta nopeita, mutta samalla ne vaativat paljon uuden opettelemista”, Saarinen kertoo kehityksestä.
Kalastusrytmi seuraa vuodenaikoja
Keväällä alkaa norssin kalastuskausi. Se on intensiivistä aikaa: kahden-kolmen viikon aikana kalastajat voivat nostaa merestä satoja tuhansia kiloja kalaa. ”Silloin noin kuukauden ajan kalastajat tekevät töitä lähes yötä päivää”, Saarinen kuvailee. Syksyn viilentyvät vedet tuovat kuhan ja ahvenen verkkokalastajat takaisin vesille. Kuha ja ahven ovat tavoiteltuja kaloja Mynälahdella ja niitä kalastetaankin lämpimimpiä säitä lukuun ottamatta ympäri vuoden.
Kalakannoissa on tapahtunut muutoksia. Lahna, jota sodan jälkeen pyydettiin runsaasti ja joka oli tärkeä ruokakala, on kokonsa puolesta pienentynyt rajusti. “Sotien jälkeen harvarysillä kalastettua lahnaa oli todella paljon. Lahnan pyynti hiipui, kun kuluttajien tottumukset muuttuivat ja ruokapöytiin haluttiin myös muita kaloja”, Saarinen kertoo. Made katosi lähes kokonaan 2000-luvun alussa, mutta sen saaliit ovat viimevuosina näyttäneet hitaan elpymisen merkkejä. Silakkasaaliit vaihtelevat Mynälahdella vuodesta toiseen. Samoin haukisaaliit vaihtelevat ja niiden arvo kaupalliselle kalastukselle on melko vähäinen. Suutari on lisääntynyt valtavasti, samoin säyne on yleistynyt kalastajien pyydyksissä viime vuosina.
Mynälahti saaristomeren kalatalouden näkökulmasta
Saarisen mukaan Mynälahti on koko Saaristomeren kalatalouden tärkeimpiä, ellei tärkein alue. Se on merkittävä kutualue erityisesti kevätkutuisille ahvenille ja kuhille. Myös tutkimukset tukevat tätä: esimerkiksi SYKEn VELMU-ohjelman kartoituksissa Mynälahti on tunnistettu runsastuottoiseksi poikasalueeksi.
Lahden kalakannat ovat varsin tärkeitä niin ammattikalastajille kuin tavallisille kuluttajille. Tämän voi nähdä jo historiasta. Kaupunkien toreille ja kalatiskeihin on tullut kalaa Mynälahden vesiltä ”aikojen alusta asti”. Se on pitänyt hengissä niin kalataloutta kuin itse kaupunkilaisiakin. Vanhassa saaristolaiskulttuurissa ennen koneita kalastus yhdisti koko perheen. Maanviljelyn lisäksi usealla tilalla kalastettiin toisena elinkeinona.
Nykypäivänä kalastus työllistää Mynälahden alueella myös laajemmin. Taivassalossa Länsi-Rannikon Kala Oy ottaa vastaan suuria määriä saalista ja käsittelee sen eteenpäin. Toiminta on maailmanlaajuista, sillä yritys toimittaa kalaa kansainvälisille markkinoille. Pienemmän mittakaavan menestyjä on kalastaja-perheyritys Toivosen Lähikala, joka toimii kaupallisena kalastajana Vehmaa/Taivassalo/Mynämäki alueella. Jukka ja Saija Toivosen perustaman Toivosen Lähikalan valikoimasta löytyy laadukasta kalaa tuoreena ja erilaisina jalosteina. Toivosen Lähikala kiertää lähialueen REKO -tapahtumissa. Lisäksi kalastajien suoramyyntipiste löytyy Mynämäen Rantasillantieltä.
Mynälahden merkitys korostuu myös talvikalastuksessa. Alueella kalastetaan aktiivisesti ympäri vuoden, ja Mynälahti on usein ensimmäinen paikka, jossa meri jäätyy. Tämä mahdollistaa varhaisen jäänalaisen kalastuksen. Saarinen muistelee, kuinka hän on useina myöhäissyksyinä ollut vielä Turussa työpaikallaan crocsit jalassa ja t-paita päällä, kun Mynälahdelta on jo kuulunut ensimmäisiä viestejä verkoista jään alla. Tämä kertoo paitsi lahden varhaisesta jäätymisestä, myös paikallisten kalastajien osaamisesta ja valmiudesta hyödyntää olosuhteet heti kun se on mahdollista.
Uhat ja haasteet
Mynälahdella ja siellä kalastuksella on kuitenkin useita uhkatekijöitä. Saarinen listaa niitä kokemuksensa perusteella:
Veden laatu: Mynälahti kärsii edelleen heikosta vedenlaadusta, vaikka monin paikoin Saaristomerta suunta on ollut parempi. Veden vaihtuvuus on Mynälahdella vähäistä.
Kutualueiden pohjat: Niiden kuntoa ei tunneta riittävästi. ”Pelkään pahoin, etteivät ne ole parhaassa iskussa”, Saarinen pohtii.
Vieraslajit ja uudet ilmiöt: Liejutaskurapuja on nyt runsaasti, ja niiden vaikutus kalanpoikasten määriin on arvoitus. Paikallinen kalastaja Hannu Saarinen kertoo löytäneensä verkoistaan myös yllättävää levää, jonka taustalta löydettiin ripsikello, mikroskooppinen eliö, jota tavallisesti esiintyy jätevesissä! Myös tähkä-ärviää tavataan Mynälahdella.
Merimetsojen yhdyskunnat: Muun muassa Tornikarilla, Tuomonkarilla ja Loukkeenkarilla kuhan kutualueiden vieressä sijaitsevat merimetsoyhdyskunnat uhkaavat kutua vartioivia kuhakoiraita ja kalanpoikasia. Saarinen pohtii, ettei merimetsojen laidunnus näy heti, mutta useamman vuoden päästä se voi näkyä heikentyneinä kuhan vuosiluokkina.
Sinilevä: Jokakesäinen huolenaihe, joka vaikuttaa sekä ekosysteemiin että Mynälahden virkistyskäyttöön.
Tulevaisuuden Mynälahti
Saarinen näkee, että Mynälahden tulevaisuus on edelleen avoin, ja siihen voidaan vielä vaikuttaa. Saarisen toive Mynälahdesta kymmenen vuoden päähän on vahva Mynälahtiyhdistys, joka toimii alueen äänenä lahden tilan parantamisessa. Hän toivoo, että alueen toimijat, kuten kunnat, ammattikalastajat, viranomaiset ja tutkijat yhdessä asukkaiden kanssa ottavat yhdessä vastuun lahden tilasta: ”Tarvittaisiin kattava kunnostushanke, jossa lähdetään kartoittamaan ongelmat yksi kerrallaan. Ei siis eräänlaisen tiekartan, mutta merikartan avulla.” Lisäksi hän toivoo hartaasti kalastuksen pysyvän elinvoimaisena ja sellaisena, jonka pariin uudet nuoret kalastajat löytävät edelleen tiensä.
Saarinen muistuttaa vielä yhdestä asiasta: kalastus on myös ympäristöteko. Hän painottaa sen olevan tärkeä keino ravinteiden saamiseen pois vedestä. Kaikki Mynälahden kaupalliset kalastukset poistavat valtavat määrät ravinteita merestä. Saarinen on varma siitä, ettei seisovilla pyydyksillä saada kaloja loppumaan vedestä: “Pyydyksiä on nykyään paljon vähemmän kuin 30 – 40 vuotta sitten.” Mynälahdella kalastuksella on rooli luonnonhoidossa, paikallisessa perinteessä ja arjen elinkeinoissa. Tulevaisuus näyttää, kuinka onnistumme vastaamaan haasteisiin ja turvaamaan lahden merkityksen myös tuleville sukupolville.
Tutustu lisää aiheeseen:
Mynälahden kalastushistoriaa – Hannu Saarinen:
https://sameboat.fi/hannu-saarinen-mynalahden-kalastushistoriaa
Video norssirysäkalastuksesta:
https://www.youtube.com/watch?v=Yfq-MsuQFWs