Maanviljelijä: Rami Saarinen, Heikkilän tila, Livonsaari
Millainen maatila sinulla on?
Maatilalla viljellään hernettä, rapsia ja eri viljalajeja. Peltoa Livonsaaressa ja Velkuanmaan saaressa. Rannat ovat tuttuja. Peltoja on myös alavilla mailla. Peltoa on 150 hehtaaria, pääosa vuokralla.
Livonsaaren Kainun salmen rannassa on tilan päärakennus. Tila on ollut 1700-luvulta meidän suvun vastuulla. Olemme ensimmäinen sukupolvi, jolla ei ole karjaa. On monenmoista sivuelinkeinoa, rakennussuunnittelua, veneiden säilytystä ja matkailupalveluita.
Mikä on ympäristölupauksesi tai -filosofiasi?
Vesiensuojelu on äärimmäisen tärkeä ja sitä yritetään kuljettaa mukana ajatuksissa. Kymmenen vuotta on ollut mukana kerääjäkasveja, esimerkiksi Italian raiheinä, joka on yksivuotinen kasvi, joka kerää ravinteita syksyllä pellosta, jotta eivät valu vesistöihin.
Toinen asia on peltojen muokkaus eli suorakylvö on selkeä valinta vesistönsuojelun kannalta. Ojissa ei ole kuravettä samalla tavalla kuin kynnetyissä pelloissa. Muokatusta pellosta liukenee veteen ravinteita ja humusta, maa-ainesta.
Velkuanmaassa – yhteistyössä paikallisten maanomistajien kanssa – toteutettiin ELY-keskuksen osittain rahoittama kosteikko, jonka pinta-ala on noin 1,5 hehtaaria. Kainun salmeen on suunniteltu vastaavan tyyppinen, mutta hieman pienempi kosteikko, joka odottaa toteuttamista.
Lannoitteissa on käytössä jaettu lannoitus, jolloin osa levitetään peltoon tarpeen vaatiessa kesän aikana. Lannoitteet ovat kemiallisia, karjalantaa ei ole tarjolla.
Mitä Mynälahden valuma-alue sinulle merkitsee?
Olen syvästi saaristolainen ja haluan suojella Saaristomerta. Kesällä meren kunto näkyy. Mutta paljon on tehty jo, kun keskustelee vanhempien viljelijöiden ja saaristolaisten kanssa. Paljon on saatu aikaan ja tulokset alkavat näkyä. Vesien kirkastumista on tapahtunut, sitä kuulee yhä enemmän.
Esimerkiksi fosforimäärät peltoon laitettuina ovat laskeneet merkittävästi. Maat aikanaan kyllästettiin fosforilla, nyt vaikutukset alkavat näkyä.