Mynälahden pesimälinnusto
Kuva: Punajalkaviklo © Tapani Hellman
Mietoistenlahden Natura-alue on monen vesi- ja rantalinnun pesimäpaikka. Alue houkuttelee avoimilla rantaniityillä pesiviä sekä rehevien matalavetisten rantojen lintulajeja. Mietoistenlahden rantaniityillä edelleen pesiviä lajeja ovat mm. niittykirvinen, taivaanvuohi ja punajalkaviklo. Keltavästäräkki ja kuovi ovat käytännössä hävinneet lahden ja sitä ympäröivien viljelysten lajistosta, vaikka kunnostustoimet ovat lisänneet lajille sopivaa elinympäristöä.
Kuten monen muunkin lajin kohdalla, monet muutkin tekijät vaikuttavat taustalla, esim. lajin kokonaiskannan pieneneminen. Vielä 1960-luvulla Mietoistenlahdella usean parin voimin pesinyttä, nykyään äärimmäisen uhanalaiseksi luokiteltua etelänsuosirriä, ei ole saatu palautettua alueen linnustoon, vaikka lajille sopivaa habitaattia on saatu laajasti ennallistettua.
Vesilintujen parimäärä ja poikastuotto ovat jatkuvasti heikolla tasolla muutamia menestyjiä kuten kyhmyjoutsenta ja telkkää lukuun ottamatta. Osaltaan tähän vaikuttavat mm. vieraspetojen kuten supin runsastuminen, sekä toisaalta vesialueen laadullinen tila. Laadullisesta tilasta kertoon esim. muutonaikaisten sotkakertymien häviäminen lahdelta. Syyksi on arvioitu sopivan ravinnon, mm. pohjaeläimistön puuttumista. Vesistö on myös varsin samea.
Ulompana Mynälahden vesialueella pesimälajisto vaihtuu toisenlaiseksi. Ulompien osien pienillä luodoilla pesii useita lokkilajeja, mm. vaarantuneeksi luokiteltujen naurulokkien kolonioita, kala- ja lapintiiroja, sekä paljon parjattuja merimetsoja, jotka toki väärään paikkaan asettuneena voivat aiheuttaa haittaa esim. virkistyskäytölle.
Mietoistenlahden linnustoa on selvitetty vuosina 1968 (Myrsky), 1991 (Lehikoinen & Perttula 1992), 1993 (Matikainen 1993), 1994 (Lehikoinen & Aalto 1996), 2000 (Lindroos ym. 2000), 2002 (Alho & Sillanpää 2003), 2016 (Vösa / Metsähallitus 2016), sekä 2020 (Alho & Sillanpää 2020). Vuosien 2002, 2016 ja 2020 selvitykset käsittivät kaikki niittyalueet Louhisaaren erillisaluetta lukuun ottamatta ja ovat siten vertailukelpoisia niiden suhteen. Koko alueen pesimälinnustoselvitys toteutettiin edellisen kerran 2002 (Alho & Sillanpää 2003) ja julkaistiin Lounais-Suomen ympäristökeskuksen monisteena 10/2003. Keltavästäräkin esiintymistä seurattiin erikseen pesimäkaudella 2025, mutta yhtään pesivää paria ei alueelta enää löytynyt (Sillanpää suullisesti). Vielä 2020 pareja oli 8 (Alho & SIllanpää 2020).